Kirjoittanut: Iiris Brocke
Illan suussa 3.1.2012 odotusta kihisevä joukko kokoontui yhteen.
Vihdoinkin Ketjureaktion kaksitoista laulua oli tehty ja kuulisimme ensimmäistä kertaa koko ketjun. Lauluntekijöiden lisäksi paikalla olivat tuottajamme Meebu Lahdenpää ja nettivastaavamme Pekka Hänninen. Vain Mikko kuustonen puuttui joukostamme. Hän oli ansaitulla lomalla etelän auringossa.
Kun kaikki olivat ahtautuneet sohvalle ja tuoleille, sovimme, että jokainen kertoisi oman vuoronsa aluksi, mikä häntä oli inspiroinut ketjun edellisessä laulussa. Tunnelma sähköistyi, kun ensimmäisen laulun demo kajahti tietokoneen kaiuttimista. Neuvotteluhuone katosi ympäriltämme. Meidät tempaistiin tuntemattomaan maailmaan, jossa saimme tuta, mitä aiheuttaa yhdistelmä: hyttynen, loinen, ihminen. Tero Väänänen oli vaikuttunut 2011 tammikuun Helsingin sanomien malariaa käsittelevästä artikkelista. Sen pohjalta hän loi tämän painajaismaisen laulun.
Viimeisten sävelten vaiettua palasimme laulumatkalta. Hetken hiljaisuuden jälkeen puhkesimme aplodeihin. Tero oli tehnyt vaikuttavan laulun. Tero kertoi, että tähän asti hän on sanoittanut laulunsa englanniksi, mutta suomenkielisen lyriikan tekeminen oli ollut kiintoisa kokemus ja tulevaisuudessa suomenkielisiä sanoituksia voisi tehdä enemmänkin.
Vuosi sitten lauluntekijäjärjestystä arvottaessa olivat progressiivista rokkia säveltävä Tero Väänänen ja tarinankertojakonkari Mikko Perkoila osuneet peräkkäin. Miten ihmeessä kaksi niin erilaista musiikin lajia pystyttäisiin linkittämään yhteen? Sopivasti huumoria ja satiiria sekoitellen Mikko kuljetti kuulijat kolmessa minuutissa läpi ihmiskunnan historian. Vaikka laulu oli tehty tuttuun Perkoilamaiseen tyyliin, se kiinnittyi oivalluksillaan ketjun ensimmäiseen lenkkiin.
Kun Tommi Pajun kitara alkoi soida heleästi ja ketjun kolmas laulu säteili haurasta, surumielistä hohdettaan, rupesin aavistelemaan, miten monipuolisia sävyjä ketjumme tulisikaan sisältämään. Tunsin ympärilläni jännitteen. Kaikki kuuntelivat herkeämättä imien sisäänsä jokaisen ketjun soivan lenkin tarinan, melodian ja tunnelman. Miten niin lyhyisiin lauluihin mahtui mielikuvia kokonaisen elokuvan tai kirjan verran? Pääsimme mukaan Rakkauden kapinajengin bileisiin. Saimme lukea kellastuneita rintamalta lähetettyjä kirjeitä... Ketjumme kimmelsi kaikissa elämän väreissä ja aivan kuten olimme uumoilleet: Jokainen ketjun lenkki käänsi tarinankaaren yllättävään suuntaan.
Ketjun viimeisen lenkin kuultuamme riemuitsimme siitä, että olimme lenkki kerrallaan rakentaneet toimivan kokonaisuuden. Alunperin lauluntekojärjestys oli arvottu, mutta ketjun viimeinen lenkki sopi konsertin finaaliksi kuinnenä päähän.
Tunnit olivat kuluneet siivillä lauluja kuunnellessamme ja niistä keskustellessamme. Kuinka olisimmekaan tahtoneet jäädä rauhassa sulattelemaan kuulemaamme, mutta meidän oli kiiruusti suunniteltava treeniaikataulua, jotta saisimme hiotuksi ketjumme huippuhohtavaksi konserttiimme 1.3. mennessä.
Käytännön asioista sovittuamme lähdimme kukin omalle tahollemme. Mielissämme soivat monet melodiat ja tarinat. Myöhemmin syyskuun lauluntekijä Tuija Rantalainen kirjoitti sähköpostiviestissään: "Mulla meni yöunet sivu suun, kun olin niin täpinöissäni hienoista biiseistä! Mieletön matka luvassa niin esiintyjille kuin kuulijoillekin!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti