Tuntuu uskomattomalta todistaa vision tulemista lihaksi. Ketjureaktion idea syntyi aivan varoittamatta, yhdessä leimahduksessa keskellä kesäyötä. Se olisi voinut olla sellainen öinen, viinilasin pohjalla kimaltava usvafantasia, jolle hymähdetään aamiaispöydässä. Mutta se on jotain aivan muuta: Sivut on avattu, liput myynnissä ja Savoy-teatterin lava on meidän maaliskuun ensimmäisenä.
Kukin meistä lauluntekijöistä on vuorollaan saanut laulusoihdun käteensä ja inspiroitunut siitä. Muut ovat joko odottaneet vuoroaan tai ketjun täydentymistä, jolloin se vasta paljastuu kokonaisuudessaan tekijöilleen. Vuosi on ollut pitkä aika odottaa. Siihen on mahtunut paljon sellaista työtä, jolla ei ole tekemistä itse laulujen kanssa: apurahahakemuksia, budjetteja, deadlineja ja nettimateriaalia.
Turhalta tuntuvan apurahashown keskellä on täytynyt palata Ketjureaktion alkulähteille, siihen mahtavaan tunteeseen, kun tietää synnyttäneensä upean idean siemenen ja luottaa siihen ilman takeita. Ryhmän yhteiset tapaamiset ja ennen kaikkea itselle paljastuneet laulut ovat ruokkineet tulta. Ja nyt tieto tästä yllätysten ketjusta kantautuu sinulle, ihmiselle, jota laulun lento ja sanan voima sykähdyttää. Siksihän me tätä teemme!
Katsoin juuri dokumenttia sydämeni ykkösbändistä Queenistä. Kuuntelin mykistyneenä, miten Freddie Mercury lauloi viimeistä lauluaan sitkeästi, rivi riviltä, kunnes väsyi kesken laulun eikä enää palannut lopettamaan sitä. Olen saanut Freddieltä paljon perintöä, mutta tärkein on tämä: Seuraa sisäistä tultasi loppuun asti! Niin minä teen juuri nyt yhdessä muiden kanssa.
Tämä On Elämää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti