lauantai 31. joulukuuta 2011

Ketjureaktion uusivuosi

Pitkiin aikoihin en ole viettänyt uuttavuotta näin kohottavissa fiiliksissä. Ketjumme viimeisin laulunpunoja Joonas Saartamo soitti juuri, että viimeinen laulu on valmis! Huikeaa!

Vuosi 2012 alkoi jännittävällä arvonnalla: minä kirjoitin pistekirjoituksella meidän kahdentoista nimet lapuille ja näkevät onnettaret heittelivät lappuja minulle. Niin määräytyi lauluntekojärjestys. Se alkoi Tero Väänäsestä ja Helsingin sanomien kuukausiliitteestä. Tero luki lehtensä ja teki laulunsa, ja niin soihtu alkoi hitaasti siirtyä lauluntekijältä toiselle.

Tässä pitkässä vuodessa on ollut kutkuttavan piinaavaa se, että kaikki me olemme saaneet kuulla ainoastaan sen laulun, josta oma laulumme on syntynyt. Salaisuutta on vaalittu tiukasti. Tero ei ole kertonut, mistä lehden jutusta hän otti inspiraationsa tai millaisen laulun hän teki. Kukaan meistä tekijöistä ei siis ole kuullut vielä kertaakaan tämän kahdentoista laulun kokonaisuutta.

Siinä on jotain kikatuttavan, kihisyttävän hurjaa ja hullua. Ajatelkaa nyt: olemme tekemässä konserttia Savoy-teatteriin emmekä edes vielä tiedä, mitä lavalla tapahtuu. Olemme luottaneet ainoastaan villiin visioon, idean liekkiin. Se jos mikä on varomatonta yritystoimintaa. Sisältäni kumpuaa absurdi nauru. Mahtavaa elämää!

No, ihan viime viikkoina minä olen rikkonut salaisuutta, kun olen kerännyt laulujen demoja tekijöiden yhteistä kuuntelutilaisuutta varten. Siksi tiedän, että tulossa on konsertti, joka saa minut itseni kananlihalle, haukkomaan henkeä, hytisemään ja virnistelemään vuoron perään. Enkä minäkään ole kuullut läheskään koko ketjun lauluja. Siksi kihisen nyt salaisuuden aukeamisen odotuksessa pahemmin kuin ehkä ikinä joulupukin takia.

Pitkä laulujen luomisen vuosi on takana. Ketju on muodostunut hitaasti lenkki lenkiltä, ja nyt kahdestoista ja viimeinen lenkki on slämäytetty paikalleen. Vain parin päivän päästä koko komea ketju paljastuu meille tekijöille. Sitten valmistamme sen teidän nautittavaksenne. Ja sitten nautimme yhdessä teidän kanssanne salaisuuden paljastumisesta lenkki lenkiltä, matkan ja tarinan syntymisestä laulu laululta.

Hmm, mitä jos alettaisiin salaisuuden väläyttely saman tien, nyt kun palapeli on valmis. Kaikki alkaa tästä:

Loinen, hyttynen, ihminen...

Hyvää uutta vuotta!

perjantai 9. joulukuuta 2011

Vision voima

Tuntuu uskomattomalta todistaa vision tulemista lihaksi. Ketjureaktion idea syntyi aivan varoittamatta, yhdessä leimahduksessa keskellä kesäyötä. Se olisi voinut olla sellainen öinen, viinilasin pohjalla kimaltava usvafantasia, jolle hymähdetään aamiaispöydässä. Mutta se on jotain aivan muuta: Sivut on avattu, liput myynnissä ja Savoy-teatterin lava on meidän maaliskuun ensimmäisenä.

Kukin meistä lauluntekijöistä on vuorollaan saanut laulusoihdun käteensä ja inspiroitunut siitä. Muut ovat joko odottaneet vuoroaan tai ketjun täydentymistä, jolloin se vasta paljastuu kokonaisuudessaan tekijöilleen. Vuosi on ollut pitkä aika odottaa. Siihen on mahtunut paljon sellaista työtä, jolla ei ole tekemistä itse laulujen kanssa: apurahahakemuksia, budjetteja, deadlineja ja nettimateriaalia.

Turhalta tuntuvan apurahashown keskellä on täytynyt palata Ketjureaktion alkulähteille, siihen mahtavaan tunteeseen, kun tietää synnyttäneensä upean idean siemenen ja luottaa siihen ilman takeita. Ryhmän yhteiset tapaamiset ja ennen kaikkea itselle paljastuneet laulut ovat ruokkineet tulta. Ja nyt tieto tästä yllätysten ketjusta kantautuu sinulle, ihmiselle, jota laulun lento ja sanan voima sykähdyttää. Siksihän me tätä teemme!

Katsoin juuri dokumenttia sydämeni ykkösbändistä Queenistä. Kuuntelin mykistyneenä, miten Freddie Mercury lauloi viimeistä lauluaan sitkeästi, rivi riviltä, kunnes väsyi kesken laulun eikä enää palannut lopettamaan sitä. Olen saanut Freddieltä paljon perintöä, mutta tärkein on tämä: Seuraa sisäistä tultasi loppuun asti! Niin minä teen juuri nyt yhdessä muiden kanssa.

Tämä On Elämää!